Runbergin torttu
Suomalaiset kirjailijat ovat aina olleet varsin sosiaalisia keskenään. Jo Runebergin ajoista sivistyneistö kokoontui säännöllisin väliajoin keskustelemaan ajankohtaisista aiheista ja intoutuivatpa he joskus myös hieman ottamaan miestä vahvempaa. Nämä bakkanaalit saattoivatkin sitten kestää useampia päiviä ja aktiviteetit olivat sen mukaisia. 1800-luvulla Yhdysvalloissa suureen suosioon nousseet korttipelit, kuten pokeri, ottivat jalansijaa ja myös Suomessa tähän uuteen villitykseen lähdettiin innolla mukaan. Nykyajan nettikasinot kun eivät tuohon aikaan tainneet olla edes villeimmissä unelmissa, niin ihmisten oli kokoonnuttava pelaamaan keskenään. Tämä taas mahdollisti sen “happaman ottamisen”, koska mikäs sen mukavampaa, kuin pelailla hieman korttia ja ottaa neuvoa antavaa aina tiukan paikan tullen.
Erään kerran juurikin Runeberg kavereineen oli intoutunut kaivamaan korttipakan esiin lauantaiseuran kokoontumisen päätteeksi, kun päivän polttavat puheenaiheet oli saatu pakettiin. Peli-ilta venyi aamuun asti ja maljoja nosteltiin, kuten ystävien kesken tehdään. Korttipelin tiimellyksessä Runebergin tuli hätä päästä vesiklosettiin, mutta koska peli oli armotonta, taukoon eivät muut pelaajat, joiden joukossa muun muassa J.V Snellman, J.J. Nervander ja E. Lönnrot, suostuneet. jotain piti siis keksiä. Runeberg päätti helpottaa itseään kesken pelaamisen lattialle Borgå Tidning -lehden tuoreimman numeron päälle. Ettei tule sitten vaimolta satikutia, että lattialleko piti. Tämä nauratti kanssapelaajia siinä määrin, että syntyi termi, johon vielä tänäkin päivänä törmätään vuosittain Runebergin syntymäpäivän, 5.2. aikoihin. Kyse on tietysti Runebergin tortusta. Legendan mukaan Runeberg oli nauruaan pidätellen tiuskaissut tuotoksensa jälkeen Snellmanille, että “Siinä sinulle Läran om staten!”